- Hei. Olen Camilla Minnehout. Olen 17, pian täysi-ikäinen. Asun kuitenkin vielä orpokoti Nokililjassa. Ja nyt kysyt, miksi silmäni ovat valkoiset. Joku ehkä jo aavisti? Olen sokea. Siksi vanhempani minut hylkäsivätkin. Olen asunut täällä taaperosta asti.
- Tässä orpokodin 2 muuta tämänhetkistä asukasta. Vain me 3 olemme jäljellä. Pian tosin tulee lisää... Tuon pojan tuossa, nimi on Sam Jackpot. Ja taapero hänen sylissään on Kira Mountain. Kiraa minä eniten säälin, raukka jää tänne yksin kun minä ja Sam pääsemme täältä pois.
- Ja tuo mies tuossa, joka osoittelee minua, on Jukka Nokililja. Tämän orpokodin pitäjä. Jukka on jatkuvasti laiskottelemassa tai kännissä. Olemme myös kokoajan riidoissa, hän on jostain syystä minulle aina hyvin vihainen ja ilkeä.
____
Niinpä niin, mutta aloitetaan.
Raahauduin ovesta sisään ja kuten aavistin, Jukka oli taas valmiina luettelemaan kaikki minussa olevat viat.
- Taas, sinä tyhmä teini likka olet nuohonnut pitkin pihoja, vaikka SINUN piti laittaa ruokaa! Jukka raivosi.
Vetäydyin kauemmas ja haukoin henkeäni. Jukka haisi aina tupakalle ja viinalle.
- Mitä mä nyt taas oon tehny! Hyvä kun oven ehtii sulkea, niin sä oot täällä karjumassa päin naamaa! Pidä joskus pääsi kiinni! kivahdin ja harpoin tulistuneen Jukan ohi. Usein en uskaltanut väittää vastaan, mutta nyt Jukka näytti kerrankin olevan selvinpäin.
Niinkuin aina, Sam raahautui viimeisenä ylhäältä syömään jämiä. Ja valitettavasti tämän vuoksi jouduin aina kyhjöttämään etovan Jukan vieressä, tai vastapäätä. Onneksi en sentään joutunut katsomaan häntä, sokea kun olin.
- Tehän lähdette sitten pian, Jukka totesi ja mutusteli ruokaansa.
Onneksi! Ajattelin, mutta tiesin, että on parempi olla sanomatta sitä ääneen.
- Mmh, Sam mumisi jääkaapilta.
Makasin meidän (minun, Samin ja pikku Kiran) huoneessa sänkyni päällä. Se oli varmasti ainakin 10 vuotta vanha ja kivikova. Ajatukset myllersivät päässäni. Kohta olisin nuoriaikuinen ja valmis muuttamaan pois. Olin samalla innoissani ja samalla epäilevä. Minne sitten menisin? Eihän minulla ollut, kuin minun iänikuiset säästöni, eli ehkä muutama sataa euroa.
Pieni Kira istui kiljuen vaativasti kehdossaan.
- Poit, pooiiit, Kila tahtoo poit! Kira kiljui ja sätki.
- Tullaan, tullaan, Sam huokaisi ja raahautui nojatuolista kohti Kiraa.
Istuin sängylläni ja kuuntelin kun Sam nosti kiran pois pinnasängystä ja alkoi leikittää tätä.
- Hihii, ei taa! Kira kiljui kun Sam kutitti tätä kourallaan.
Kuuntelin hetken heidän leikkimistään ja lähdin sitten alakertaan.
Haparoin hitaasti seiniä ja olin lopulta tippua portaisiin. Sain kaiteesta otteen ja suunnistin alakertaan.
Jukka istui television ääressä ja joi, no kai te tiedätte.
Yritin olla mahdollisimman huomaamaton kun menin kylpyhuoneeseen. Jukka tuijotti naureskellen jollekkin surkealle komedialle.
Pujahdin suihkuun. Se oli vanha ja reistaili tuontuosta.
Minusta Sam on ihan ok, mutta hän kiusasi minua joskus. Nyt Sam tosin on alkanut osoittaa merkkejä ihastuksesta.
Sam leikitti yläkerrassa nauravaa Kiraa.
- Kila tahtoo alaaaaasss! Kira kiljui nauraen.
Söimme Samin kanssa iltaruoaksi noin viikon vanhaa hernekeittoa. Jukka oli jälleen lähtenyt jonnekkin lähi baariin pitämään hauskaa.
Olin juuri menossa iltalenkille, kun Jukka saapui.
- Minnekkäs nuori neiti on menossa, mies sammalsi ja haistoin viinan.
- Öh, käyn vain pihalla, sanoin ja väläytin hymyn.
- Vai että oikeen pihalle! Jukka kiihtyi.
- Nokun...
- Vai että oikeen "nokun", pää kiinni ja yläkertaan siitä! Jukka karjaisi.
Hypähdin taaksepäin ja olin jo kääntymässä, kun tunsin viileän käden tarttuvan huppuuni ja kääntävän minut ympäri.
Jukka läimäytti minua poskelle. Se kihelmöi kivusta. Inahdin hiljaa ja juoksin yläkertaan kyyneleet silmissä. Kompastelin portaissa ja ryömin lopulta sänkyni luokse. Heitin vaatteeni sinne, vauhdikkaasti ja mitään ajattelematta.
Sellainen oli sitten tämä tarinan alku :). Jatkan näitä ihan pian, mutta minulla on vielä 2 LC:tä, 1 muu tarinaa ja sitten yksi sellanen pelkkä pelailu perhe ja kaikista tulee kyllä kuvia!:)
